A Chink in the Armor - Finnish

April 2, 2025

Aukko Haarniskassa

 2.Aik. 18: 1-34 – 19:3. Tämä on samankaltainen kertomus kuin 1.Kun. 22.

2.Aik.18:1 ”Niin Joosafatille tuli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän lankoutui Ahabin kanssa”. Ajatellaanpa sukulaisten suosimista (nepotismi).

Se on arka paikka. Perhesiteet tulevat tärkeämmiksi kuin alistuvuus oikealle opille. Kun huomaat ihmisten liittoutuvan avioliittojen kautta, tämä pastori on tuon pastorin serkku, tai hänen siskonsa on naimisissa pastorin kanssa – nepotismi on aina vaarana. Paholainen voi kääntää pahaksi sen, minkä Jumala on tarkoittanut hyväksi. Jumala loi perheet ja perherakenteen. Mutta Jeesus sanoi, että kuka rakastaa perhettään enemmän kuin Häntä ei ole sovelias Hänelle.

Vaimoni perhe oli natsivainoista henkiin jääneitä. Kun hän uskoi, että Jeesus on juutalainen Messias, perhe sanoi hänelle, ”Nyt olet yksi heistä. He tappoivat meidät, nyt olet tullut yhdeksi heistä”.

Perhesiteet! Paholainen kääntää Jumalan hyvän teon pahaksi, kun se sille sallitaan. Nepotismi on ensimmäinen asia, joka voi saattaa hyvän kristityn tekemään kompromisseja asioiden kanssa, jotka hän tietää vääriksi.

Luemme edelleen Joosafatista (nimi merkitsee ”Jumala tuomitsee”) jakeista 2‐7: 18: ”Ja muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti hänelle ja väelle, joka oli hänen kanssansa, paljon lampaita ja raavaita; ja Ahab yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan. Israelin kuningas Ahab sanoi Juudan kuninkaalle Joosafatille:

"Lähdetkö minun kanssani Gileadin Raamotiin?" Hän vastasi hänelle: "Minä niinkuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi; minä tulen sinun kanssasi sotaan". Mutta Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo". Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan, vai onko minun oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde; Jumala antaa sen kuninkaan käsiin". Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?" Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika". Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko".

Vihaan häntä. Hän ei koskaan profetoi hyvää. Väärät profeetat kertovat ihmisille aina mitä he tahtovat kuulla. Oikeat profeetat kertovat vain mitä heidän tarvitsee kuulla. (Lue myös jakeet 8‐34 ‐ 19:3).

Katsotaan tekstin alkua. Pyhä Henki on antanut meille enemmän kuin yhden tällaisen tapauksen. 1.Kun. 21 luvun lopulla Ahab katui. Huonot hallitsijat ovat hyviä katumaan, mutta aina katumuksensa jälkeen he jatkavat entistä huonompaa elämää. Kun Benny Hinn katuu hän jatkaa taas samaan malliin ja entistä pahemmin. Mitä tämä tarkoittaa? Kuningas on naimisissa Iisebelin kanssa. Iisebel on väärän uskonnon vertauskuva. Mitä Herra Jeesus sanoo Iisebelistä? Ilm.2.20.

Nainen Iisebel on väärän uskonnon saatanallisen petoksen malli, hän edustaa hengellistä viettelystä ja siihen Jeesus viittaa. Sinusta tulee samanlainen kuin ne joiden kanssa liittoudut – myös avioliitossa.

2.Aik.18 luvussa on malli kuinka käy. Omassa ajassamme Ahab sanoo: ‐ Meillä on yhteinen vihollinen. Minun kansani on kuten sinun, minun Jumalani on kuten sinun, olemme veljiä. Meidän pitää yhdistyä, meidän pitää olla yhtä voittaaksemme opposition. Etkö huomaa, että aborttien lukumäärä vain lisääntyy. Homoseksuaalisuus vaikuttaa aina enemmän mediassa ja kouluissa. Idän kultit ja uskonnot saavat lisää kannattajia. Meillä ei ole varaa olla eri leireissä. Meidän pitää seistä yhtenä pelastaaksemme Jumalan maan. Meidän tulee yhdistyä. Emme voi enää kiukutella toisiamme vastaan. Meillä on yhteinen vihollinen. Minun kansani on kuten sinun ja minun Jumalani samoin. Olemmehan uudestisyntyneitä kristittyjä.

Kaikki tämä kuulostaa hyvin vakuuttavalta ja loogiselta. Tiettyyn rajaan saakka se vaikuttaa myös raamatulliselta.

Pyhä Henki on Totuuden ja Pyhyyden Henki. Missä on moraalittomuutta ja harhaopetusta ei voi olla Hengen yhteyttä. Meillä on yhteinen vihollinen. Ulkoinen vihollinen ei ole pahin. Sisäinen on aivan eri asia. Kun Jeesus varoitti lopun ajan vääristä profeetoista Hän ei tarkoittanut ensisijassa moonilaisia, mormoneja tai Jehovan todistajia. En epäile, etteikö kulttien suosion nousu ole profeetallisesti merkittävä asia, mutta he eivät ole Sanan tarkoittamia vääriä profeettoja. Herra varoittaa niistä, jotka tulevat evankelisiin seurakuntiin yrittäen vietellä meidät. Sisäinen vihollinen on pahin vihollinen. Jos emme tunnista ja toimi sisäisen vihollisen suhteen, emme saata tehdä sitä ulkoisenkaan suhteen.

Kuulet aina saman vetoomuksen: “Älä ole niin negatiivinen ja kriittinen. Meidän tulee yhdistyä. Tulee yhdistyä yhteistä uhkaa vastaan”.

Kun perhesiteet tulevat esiin niin varo. Katsotaan kuningas Joosafatia. Ahab järjesti suuret juhlat. Hän teurasti kaikki eläimet ja piti suurensuuret pidot. Nämä ihmiset tietävät kuinka päästä toisten suosioon. Ihmiset, joilla on omat taka‐ajatukset, tietävät kuinka toimia ovelasti ja manipuloida muita. Iisebel on hyvä opettaja.

Huomaatko, kuinka monet ihmiset ovat tavanneet paavin? Jokin aika sitten katolinen kirkko antoi julkilausuman, jonka mukaan se on ainoa oikea kirkko. 1999 Meksikossa paavi Johannes Paavali II kehotti katolisia ”nousemaan protestantteja vastaan”. Hän ei salaa tarkoitusperiään. Paavi on mies, joka sanoo myös Marian olevan vapahtajamme. Hän osoittaa rukouksensa kuolleille. Silti yksi evankelinen toisen perään kutsuu häntä ”pyhäksi isäksi” siitäkin huolimatta, että Jeesus kielsi sellaisen: ”Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa” (Matt.23:9). He sanovat: ”Oi, paavi on niin ihana, niin armollinen. Niin mukava mies. Kuinka voit arvostella häntä?

Tapasin hänet ja hän oli niin (sitä ja tätä)…”

Nämä ihmiset osaavat olla mieliksi. Mitä apostoli Paavali sanoi Lusiferista? Hän sanoi sen tulevan valon enkelinä samoin kuin hänen oppilaansa. He osaavat olla mieliksi. Kuten Baabelin kuningas Merodak‐ Baladan tuli viettelemään kuningas Hiskiaa. Hän lähetti tälle lahjoja kun Hiskia sairasti. Voi kuinka hieno

ele ja kuinka huomaava persoona tämä Baabelin kuningas! Mutta hänellä oli taka‐ajatus ja hän oli manipuloinnin mestari.

Joosafat antoi periksi. Perhesiteiden lisäksi on muitakin siteitä. ”Meillä on yhteinen vihollinen, emme voi olla negatiivisia emmekä kriittisiä. Emme halua olla erimielisiä”.

Room16:17 sana erimielisyys on kreikaksi dichostasia. Yhteydessään sana tarkoittaa ihmisiä, jotka hylkäävät Uuden testamentin opetuksen ja etääntyvät apostolien opetuksesta. Emme ole erimielisiä, kun varoitamme Benny Hinnistä tai Kenneth Copelandista. Ne, jotka ovat etääntyneet UT:n opetuksesta ovat raamatullisen tulkinnan mukaan erimielisiä ja hajaannusta aiheuttavia. Jos itse olen etääntynyt UT:n opetuksesta niin näyttäkää se ja haluan tehdä parannuksen. Kuitenkin aikanamme se, joka pitää kiinni UT:n opista leimataan erimieliseksi.

Yhteys itsessään on muodostunut epäjumalaksi eikä sen aikaansaaja ole Pyhä Henki. Paavali sanoo 1.Kor.11:19, että joukossanne tulee olla puolueita, että käy selväksi ketkä kestävät koetuksen. Ryhmää, puoluetta tarkoittava sana on kreikaksi hairesis ja siitä juontuu sana ”heresy” (harhaoppi). Harhaoppi tarkoittaa hajaannusta aikaansaavaa. Aikamme seurakunnissa on paljon tätä, mikä on puhtaasti hajottavaa.

Joosafatilla on epäilynsä. Hän on hyvä kuningas ja ainakin tiettyyn rajaan halukas kuulemaan Herran äänen. Huomaa mitä pidoissa tapahtuu. Yksi väärä profeetta toisen jälkeen, kaikkiaan 400, tulee ja pistää shown pystyyn lausuen positiivisia asioita. Väärät profeetat mielistelevät. Yksi oikea profeetta oli 400 väärää vastaan. Omassa ajassamme suhde ei ainakaan ole parempi. Jokaista totuuden puhujaan vastaan on 400 väärää profeettaa viettelemässä Kristuksen seurakuntaa. Mitä Jeesus sanoi lopun ajoista tapahtuu juuri nyt. Harva puhuu totuutta ja monet tekevät kompromisseja sen suhteen minkä tietävät vääräksi. Niin moni jakaa hurmosta ja väärää oppia. Vain yksi mies, Miika, oli väärää vastaan ja lopulta vain hänen sanomansa päti. Jeremian ja Baarukin aikaan oli tuhansia vääriä profeettoja, eikä heitä enää muista kukaan. Vain Jeremia tunnetaan. Vain se, joka puhuu Jumalan sanaa, on lopulta pysyvä pystyssä. Vaikka heitä ei olisi kuin yksi.

Joosafat sanoo, “kuullaan Miika profeettaa”. Tarkastellaan heprean ilmaisua. On yhteys Micaiah (”hän, joka on Jumalan kaltainen”) ja nimen Jehoshaphat (”Jehova”, ”Jahwe”) välillä. Heprean kielessä on juuri, joka osoittaa etymologisen yhtäläisyyden. Jonkinlainen sukulaissieluisuus vallitsee tässä. Miika tulee ja huomioimme mitä hän ensin vastaa kysyttäessä. Ensiksi hän sanoo: ”Menkää, niin te saatte voiton; heidät annetaan teidän käsiinne". Hän sanoo kuten väärät profeetat ennen häntä. Jumalan tuomio tulee kolmessa vaiheessa Hänestä luopuneiden osalle.

Ensimmäinen vaihe on, “Menkää…” Jumala lopettaa ohjaamisen. Hän ohjaa lasta, jota Hän rakastaa. Miksi uskollisilla kristityillä on paljon sitä, mitä Yiddish’in kielellä sanotaan ”suris”, eli ongelmia, vaikeuksia, koetuksia? Lihalliset kristityt Jumala antaa heidän oman lihansa haltuun. Hän ohjaa vain niitä, jotka haluavat olla uskollisia. Siksi näyttää siltä, että uskollisilla kristityillä on vaikeampaa kuin lihallisilla. Hän kurittaa niitä joita rakastaa. Muut ovat luopuneita, jos koskaan olivatkaan uskossa. Jumala lopettaa ohjauksen ja kurituksen. Varo, jos näin käy, jos Hän lopettaa. Roomalaiskirje mainitsee, että Hän hylkää

heidät epäluonnollisten himojen valtaan. Profeetta Aamosin pojan nimi oli Loammi ( ”he eivät enää ole minun kansani”). Jumala luovuttaa heidän suhteensa. ”Menkää”, sanoo Miika.

Kuningas Ahab tietää ettei tämä ole Herran sana. Pahat miehet ja väärät johtajat tietävät olevansa roistoja. Timoteus mainitsee heidän pettävän ja tulevan petetyiksi. Ahab tietää tämän ja sanoo, ”tuo ei ole oikein”. Ahab tiesi ja vaatii nyt Miikaa kertomaan totuuden. Ja Miika kertoo: ”Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta”.

Meidän tulee ymmärtää Israelin kuninkaiden rooli paimenena. Kuningas Daavid on VT:n esikuva Jeesuksesta, Hyvästä Paimenesta. Jeesus on Joh.10 Hyvä Paimen. Psalmissa 23 Yehovah ra’ah ”Herra on minun paimeneni”. Daavid on VT:n esikuva Jeesuksesta kuninkaana. Pastori ja paimen ovat samoja sanoja hepreassa ja kreikassa. Kuinka hyvä pastori ja paimen joku on, riippuu kuinka Jeesuksen kaltainen hän on. Pietari puhuu tästä kirjeessään. VT:ssa kuninkaan hyvyyttä verrataan kuningas Daavidiin. Kuinka paljon Daavidin kaltainen kuningas oli. Siksi Sananlaskuissa ja Aikakirjoissa on kohtia, joissa kuninkaita verrataan Daavidiin. ”Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt”. Daavidista tuli uskollisuuden mittari, koska hän on esikuva Kristuksesta, Hyvästä Paimenesta.

Miika sanoo, ettei kansalla ole paimenta. Näin hän ilmaisee kuninkaalle, että Jumalan silmissä tämä ei ole oikea kuningas.

Tämä on toinen vaihe Jumalan tuomiosta Hänestä luopuneita kohtaan. Hän poistaa johtajuuden ja antaa tilalle saarnatuolipoliitikot. Hän siirtää johtajat syrjään ja antaa tilalle palkkarengit ja teokraatit, ei paimenia. Ensin Hän lopettaa ohjauksen ja kurituksen ja antaa maailman hoitaa ihmiset. Sitten hän siirtää oikeat johtajat syrjään. Ihmiset saavat sellaiset johtajat kuin ansaitsevat. Danielin kirjassa näin tapahtuu kansoille. Hän asettaa kuninkaat ja poistaa heidät. Se on totta politiikassa ja seurakunnassa. Jumala antaa ja ottaa pois johtajat.

Kolmas vaihe Jumalan tuomiosta on pelottavin. Hän lähettää petoksen. Erään kerran Daavid laski kansan. Oliko se Herra, joka motivoi hänet siihen vai paholainen? Jumala salli sen käyttämällä paholaista välikappaleena. 2.Tess 2 luvussa puhutaan antikristuksesta, laittomuuden ihmisestä, joka ilmestyy viimeisinä päivinä. Jakeessa 3 on sana apostasia, luopumus. Se tapahtuu antikristuksen ilmestymisen myötä. Jakeissa 11‐12 sanotaan: ”Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen”.

Totuus on Jumalan Sana. Jeesus on Totuus, Sana, Logos. Jos joku ei rakasta Sanan totuutta, hän ei rakasta Jeesusta. He voivat sanoa mitä tahansa, lausua hallelujaata vaikka kuinka, mutta jos he eivät rakasta Jumalan sanan totuutta he eivät rakasta Sanaa, joka on Jeesus, lihaksi tullut Sana. Jos et rakasta Raamattua et rakasta Jeesusta Kristusta, kuten Jumalan mielen mukaan tulisi. Jeesus sanoo, että ne, jotka rakastavat Häntä pitävät Hänen käskynsä. Et rakasta Häntä, jos et rakasta Hänen Sanaansa. Jos ei rakasteta totuutta, ei rakasteta Jeesusta, sillä Hän on tie, totuus ja elämä. Sana sanoo miksi Häntä ei rakasteta. Koska jollakin tapaa ollaan mieltyneitä pahuuteen. Kun tapaat niin sanottuja kristittyjä, jotka eivät välitä totuudesta, se johtuu siitä, että he ovat mieltyneet pahuuteen ja johonkin sen tuomaan mielihyvään.

Siksi Jumala lähettää eksytyksen ja he uskovat valheen. Antikristus pettää ihmiset? Hän on äärimmäinen tuomio. Jumala antaa ihmiset hänen petoksensa valtaan. Jos ihmiset eivät halua nähdä ilmiselvää väärää profeettaa, kuten Benny Hinn, jos et erota Benny Hinnin toimintaa tai Kenneth Copelandin, kuinka käy kun kaikki lopullinen petos lasketaan vapaaksi? Herra lähettää väkevän eksytyksen. Sakarjan kirjan ”hullu paimen” on antikristuksen kuvausta. Tuomio on pelottava asia.

Asun Englannissa ja useita vuosia sitten yritin vimmatusti estää sellaisten ilmiöiden kuin nauruherätys, hengestä juopuminen, Toronton ja Pensacolan herätykset ‐ laajeneminen. Yritin estää niitä, mutta sitten koin Herran sanovan, ”Älä, et voi estää tätä”. Voit vain varoittaa valittuja. Voit pelastaa niitä, jotka ovat rehellisiä ja tulleet petetyiksi, mutta et voi lopettaa sitä. Miksi? Mitä näemme tänään rahaa palvovien julistajien, menestysteologiaharhaopettajien, torontolaisuuden, väärän ekumenian jne. taholta tulevan opetuksen parissa, se ei ole vain petosta, vaan Jumalan tuomio luopuneelle kristikunnalle. Se on Jumalan tuomio Laodikean seurakunnalle.

Herra lähettää eksytyksen niin, että he uskovat valheen. Muista, että Laodikean seurakunnasta sanottiin sen olevan sokea. Ensimmäinen ongelma on, että se ei itse tiedä olevansa Laodikea. Herra lähettää eksytyksen ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Se ei ala vapaamuurareista eikä vääristä uskonnoista. Ei korruptoituneista liikemiehistä eikä poliitikoista, vaan Jumalan huoneesta. Tuomio kohtaa ensin seurakuntaa ja vasta sitten kansakuntaa. Se tulee kansojen osalle, mutta alkaa seurakunnasta.

Vaihe 1. Jumala lopettaa ohjauksen ja kurituksen. Jos et näe tätä, jos et näe kaikkea sitä skandaalia mitä seurakunnassa tapahtuu Jumala antaa sen voittaa sinut. Hän lopettaa ohjauksensa.

Vaihe 2. Hän siirtää oikeat johtajat syrjään. Niin on käynyt Isossa Britanniassa, Amerikassa ja muualla.

Vaihe 3. Hän lähettää eksytyksen. Huomaa, että Herra sanoo valehtelevalle hengelle “mene ja tee” (2.Aik.18:21). Mene ja ole menestyksekäs. Kun Jumala lähettää eksytyksen hän kuitenkin ilmoittaa sen palvelijoilleen profeetoille. Miika tiesi sen. Jotka todella rakastavat Jeesusta ja Hänen Sanaansa ymmärtävät Jumalan Hengen ohjauksessa mitä tapahtuu. Kun Herra lähettää tuomion Hänen omansa tietävät sen. Tuomiossa on kolme vaihetta ja pelkään, että olemme jo kolmannessa vaiheessa. Vaikuttaa siltä, että Herra ei enää ohjaa eikä kurita näitä ihmisiä. Hän on luovuttanut heidät, kohtelee heitä kuten kadotettuja ja ehkä sitä monet heistä ovatkin. Hän poistaa johtajuuden ja antaa heidän mennä.

Ja niin kuninkaat lähtivät taisteluun. Joosafatin, vanhurskaan kuninkaan, olisi tullut tietää paremmin. Aluksi hän oli epäilevä, hän sai sanan oikealta profeetalta, mutta silti hän lähti Aahabin vaunuihin. Miksi Aahab halusi hänet omiin vaunuihinsa? Miksi TBN (Trinity Broadcasting Network) haluaa miehiä kuten Josh McDowell, Greg Laurie, Chuck Smith, jne. ohjelmiinsa? Miksi he haluavat niitä, jotka pyrkivät olemaan jumalisia? Kolmesta syystä.

  1. TBN haluaa näyttää uskottavalta ja he eivät saa luotettavuutta muuten. Kun ihmiset näkevät kunnon sananopettajia (harhaopettajien lisäksi) he ajattelevat: ”Jos se ja se on tuolla ja hänhän on Jumalan mies, niin kaikki on siis kunnossa”. TBN pyrkii saamaan hyväksynnän. Koska he eivät omin toimin saisi luottamusta, he käyttävät hyväkseen rehellisiä sananopettajia, jotka eksyvät mukaan. ”Jos hän on mukana, niin Jumalan pitää siunata tätä, sillä hän on hyvä uskova”.
  2. He haluavat syyttää jotakin. He haluavat jonkun, jota syyttää kun laiva uppoaa. ”Se oli hänen syynsä”. Ahabeilla on aina taka‐ajatus. Ja Joosafatit menevät vaikka Herra on heitä varoittanut. Silti he astuvat Aahabin rattaille. Mitä tapahtuu sitten?
  3. Hän hämmentyy Aahabin myötä. Kun astut hänen vaunuihinsa hämmennyt ja ihmiset liittävät sinut Aahabiin. Kun ihmiset näkevät hyvät julistajat samoilla areenoilla harhaopettajien kanssa, kaikki hämärtyy. Tiedän, että eräät TBN:n ohjelmissa olleet ovat Jumalan miehiä, kuten Joosafat. Tiedän mitä he uskovat ja pääosin se on samaa kuin itsekin uskon. Mutta kun he esiintyvät samoilla areenoilla harhaopettajien kanssa ihmiset liittävät heidät samaan kategoriaan, ”Hän on yksi heistä”. Nuori uskova näkee sen. Se antaa harhaopettajille luotettavuutta, vaikka hyvät julistajat tietävät sen olevan väärin. Joosafat teki itsestään maalitaulun. Hän antoi Aahabin hämmentää itsensä ja nyt hän on maalitaulu ja nuolet tulevat kohti. Ahab haluaa jonkun jumalisen mukaan ja sanon, että TBN:n Benny Hinn ja muu lukuisa joukko, heille käy vielä kuten kävi PTL:n. (PTL oli suuri kristillinen TV asema, joka 1980‐luvulla johtajansa Jim Bakkerin moraalisen lankeemuksen ja petoksien myötä meni konkurssiin.)

Suren suuresti niiden hyvien veljien puolesta, jotka ovat antaneet liittää itsensä tähän vääryyteen, sillä hekin ovat ristitulessa kun se alkaa.

Joosafat huutaa Herraa apuun. Jumala vastaa ja auttaa. Jumala pelastaa hänet. Jumala seisoo oikeamielisten suojana. Kunnon miehet voivat tehdä pahojakin virheitä. Eräät Raamatun tunnetuimmat henkilöt tekivät mitä mielettömimpiä erehdyksiä. Omassa kristityn elämässäni olen tehnyt ei väin vääriä, vaan myös typeriä asioita. En ymmärrä kuinka voin tehdä sellaisia. Ei ole mieltäylentävää tunnustaa se, mutta niin vain on. Mutta Herra on armollinen ja Hän pelasti Joosafatinkin.

Mitä sitten tapahtuu? Hyökkääjät kääntyvät Aahabin kimppuun. Aahab yritti olla ovela ja pukeutui tuntemattomaksi jättäen Joosafatin vaunuihinsa kuninkaan tamineissa. Mutta hän ei huomioinut kaikkea. Hän ei ottanut lukuun, että suojauksessa oli aukko. Aukko oli siellä missä rintahaarniska liittyy olkapäähän. Roomalaiskirje puhuu ”vanhurskauden haarniskasta”. Synti löytää aukon. Näin kerran roomalaisen sotilaan varustuksen Roomassa. Se oli hyvin kookas ja suurin kooltaan oli rintahaarniska. Kun Paavali puhuu haarniskasta hän käyttää ilmaisua, jonka juutalaiset hyvin ymmärsivät, sillä myös Jesaja puhuu haarniskasta. Myös kreikkalaiset ja roomalaiset tunsivat asian. Room.6:13 kehottaa meitä antamaan jäsenemme ”vanhurskauden aseiksi Jumalalle”. Aahab pukeutui sota‐asuun, mutta siinä oli aukko ja nuoli löysi sen. Hänet tuomittiin ja tuhottiin.

Aramilaisia ei voitettu. He eivät saavuttaneet voittoa. 1.Kun.22:3 Aahab sanoo: ”Tiedättehän, että Gileadin Raamot on meidän. Ja kuitenkin me olemme toimettomat emmekä ota sitä pois Aramin kuninkaan käsistä”. Meidän tulee saada voitto näistä uskomattomista, pakanoista, homoista, abortin tekijöistä, muslimeista, vapaamuurareista, mormoneista, jehovantodistajista … Pitää saada voitto.

Meidän tulee vaatia maa takaisin Kristukselle. Meidän tulee seistä samassa rintamassa. Niin he sanovat, mutta eivät koskaan voita vihollista. Eivät koskaan! Väärä veli ei ole liittolainen. Jumala ei käytä väärää. Haarniskassa on aukko.

Taistelu hävittiin, mutta armollinen Jumala säästi Joosafatin. 2.Aik.19:2 Jeehu, Hananin poika ja näkijä, meni tapaamaan kuningasta ja kysyi: ”Oliko sinun autettava jumalatonta ja rakastatko sinä niitä, jotka vihaavat Herraa? Sentähden on sinun päälläsi Herran viha”. (Eng. kielinen käännös sanoo: ”…saatat itsesi vihatuksi”). Pitäisikö sinun auttaa jumalattomia, jotka vihaavat Herraa? Rahanahneet saarnaajat vihaavat oikeaa Jeesusta. He palvovat mammonaa. He kutsuvat jumalaansa ”Jeesukseksi”, mutta vauraus on heidän jumalansa. Synnillinen toiminta on heille ”uskoa”. Heillä on eri jumala, eri jeesus. He eivät halua Häntä, joka sanoo, ”ota ristisi ja seuraa minua”. He haluavat Jeesuksen, joka antaa vielä toisen Mercedeksen. He myöntävät sen. He ovat valheellisia. Jos astut hänen rattailleen, nouset hänen Mersuunsa, vierailet hänen TV ohjelmassaan, niin hämmennyt hänen kanssaan ja tulet maalitauluksi.

Vain armollinen Jumala voi pelastaa sinut. Miksi sekoittaisit itsesi niihin, jotka eivät rakasta Herraa? Miksi olisit osa heidän TV ohjelmiaan ja antaisit uskosta vielä osattomille sen kuvan, että olet yhtä pataa heidän kanssaan?

Olisipa Joosafat, hyvä kuningas, kuunnellut. .2Aik. 20 luvusta näemme että hän ei kuunnellut. Jae 35 kertoo, että hän liittoutui taas Israelin kuninkaan, nyt Ahasjan, kanssa. Ahasjasta sanotaan, että hän oli ”jumalaton menoissaan”. Niin Elieser ennusti Joosafatille: ”Koska olet liittoutunut Ahasjan kanssa on Herra särkevä sinun työsi”. Toisella kertaa tuli Jumalan tuomio. Ensimmäisellä Hän pelasti ja nuhteli.

Toisella kertaa kuningas menetti mitä oli saavuttanut. Jumalan miehet rakentavat ja Hän siunaa, mutta sitten astutaan Aahabin vaunuihin. Miksi? Heidän ei tarvitsisi tehdä niin. Monilla kristityillä piireillä on tarpeeksi varaa valmistaa oma TV‐ohjelma. Miksi hyvät miehet menevät mukaan väärään ekumeniaan?

Rooman kirkko sanoo: “Menette helvettiin, koska ette kuulu ainoaan oikeaan kirkkoon. Koska ette usko, että pelastus saadaan sakramenttien kautta, koska ette usko kiirastuleen”. Silti monet evankeliset johtajat Chuck Colson, Pat Robertson ja monet muut jonottavat sen kirkon johtajan audienssia, joka lähettää heidät perheineen helvettiin. Minulla on katolinen äiti, joka luottaa Marian patsaaseen pelastuksekseen, eikä Kristukseen. Kuinka kunnon miehet menevät tähän mukaan? Kun Jumala oikaisee heitä, voivatko he enää jatkaa? Mutta niin he tekevät.

Nepotismi, perhesiteet, ystävyys. ”Olen tuntenut hänet 20 vuotta”, kaikki tämä voi viedä harhaan. Saatamme antaa periksi: ”Meidän tulee yhdistyä ja seistä samassa rintamassa yhteistä vihollista vastaan. Olemmehan veljiä. Olemme uudestisyntyneet, yksi usko, yksi kaste. Ei olla negatiivisia eikä kriittisiä, hyväksytään kaikki”.

Jumala varoitti Joosafatia ja hän tiesi, että 400 profeettaa olivat vääriä profeettoja. Nämä Kansas City profeetat, kaikki nuo hurmosartistit, Rick Joyner ja muut, ovat vääriä profeettoja Raamatun mittapuun mukaan. He ovat osoittautuneet siksi. He ovat yhtä vääriä kuin muiden kulttien väärät profeetat. He pitävät suuria näytöksiä, suuria juhlia ja ylistyksiä, mitä tahansa milloinkin. Yksi juhla toisen jälkeen, konferenssi toisen perään, profetoiden voittoa jota ei saavuteta. Jumalan tuomio saapuu.

Hän lopettaa ohjauksen ja poistaa johtajuuden. Ihmiset annetaan alttiiksi petokselle. Miika saa vihat päälleen ja häntä lyödään.

Vain oikea profeetta profetoi jotakin Herran nimessä ja sanoo, että hän on vastuussa siitä mitä ilmoittaa. Rick Joyner, Gerald Coates ja muut eivät koskaan sano niin. Kim Clement ei koskaan sano niin. He vihaavat oikeaa profeettaa vaikka hän on oikeassa.

Mikä tragedia kun Jumala on siunannut ja antanut tehtävän ja sitten kaikki romahtaa kun astutaan Aahabin vaunuihin. Ei koskaan päästy siihen mitä Herra tarkoitti. Kun lähdetään paavin rattaille on tiedettävä, että paavi puolestaan on noussut Dalai Laaman rattaille jne. …

Minun rukoukseni on, että aikamme Joosafatit, kunnon miehet, astuvat alas Aahabin vaunuista, ennen kuin heihin osuu. Pois heidän TV ohjelmistaan, pois esiintymisistä samoilla lavoilla harhaanjohtajien kanssa, pois niiden yhteydestä jotka tukevat vääriä liikkeitä.

Jumala ohjatkoon ja varjelkoon jokaista.†††

How AI is transforming defensive capabilities against drones

October 12, 2026
Written by - Rubin Rothler LLB, LLM Examples abound in history of how the responses to innovations in technology that disrupted and transformed the nature of warfare have taken a delayed time to be adapted. Chain mail and armour had to be altered and bolstered to repel arrows from the English Longbow in Medieval Europe, but this didn't occur in time to the dismay of the French at Agincourt. It took the Spanish decades to redesign their cumbersome Galleons that lay prey to the swifter English ships. Napoleonic era field tactics were still being employed during the American Civil War, with mass charges mowed down by the Gatling barrel machine gun. Trench warfare was only later embraced during WWI. With the cheap manufacture of drones and the advances in AI a new chapter has opened in how war is waged in our own time. The conflicts in Ukraine and Iran have demonstrated how asymmetric warfare has become as much an economic calculation as a game of cat and mouse. Drones (and relatively cheaply manufactured ballistic missiles by Iran) are being shot down at great expense. AI which has been extensively deployed for target identification in Gaza is also proving to be a vital tool in hunting incoming drones. But as in the delayed development of military countermeasures historically, drones are ahead of AI in the battlefield. This is reflected in the enormity of Russian military casualties that have fallen victim to Ukrainian drones. AI is able to cut through the 'background noise' of distracting projectiles, birds and other debris to home in efforts to eliminate the actual drone target. The magic formula is speed and precision. Humans can detect and assess a threat, but AI can process radar, cameras and other sensors almost instantly, and with increasing accuracy predict where a drone intends to strike. When swamped with a wave drone attack, AI acts to identify and track the multiple threats. AI can also help decide how to respond. Depending on the system, the response could involve electronic warfare, an interceptor drone, a missile or a gun-based system. Ukraine has installed automated machine gun turrets instructed by AI to protect Kiev. In some cases, humans still make the final decision to engage, while AI handles the calculations and tracking required to make that decision quickly. More broadly, drone warfare is becoming a contest between autonomous systems. The challenge is no longer simply building a better missile or a better drone. It is building a system that can see the threat first, understand it quickly and respond before the drone reaches its target. In that sense, AI is becoming a critical part of air defence. The advantage may increasingly belong to whoever can make the fastest and most accurate decisions—not necessarily whoever manufactures the most expensive weapons. AI's pace of progress is exponential. It is beyond comprehension what capacity could be realized in even the next 2-3 years. The combination of drones, robotics and AI may render the traditional military hardware of tanks, frigates and fighter jets almost functionally obsolete. The development of AI's course of military application will be largely directed by the conflicts where it is deployed. In the pre-AI world of 1987, the black Friday market crash during the Reagan Administration saw a dangerous drop in the Dow, where computer analysis issued sell orders against a background of Reagan's massive budget deficits. Amidst Reagan's budget deficits this created an environment where social security was looted to fund defence spending. A supposed conservative President ran a fiscal policy with simultaneous increases in the Pentagon budget, coupled with tax cuts. The computer generated sell off was beyond the functional control of brokers and market makers, while the Soviets attempted to engineer market irregularities affecting the American economy which had further global ramifications due to massive American trade deficits with Japan under Reagan. The current Securities exchange environment is at best no less complex now. Given the spectre of what transpired in 1987 with computerised over control of stock exchange trading, and a shadow hanging over the bond market we are left to ponder could another such scenario be triggered in the age of AI? And even more illuminous prospect over shadows us now with the question can AI gain a decision-making operational capacity over command-and-control decisions. Certainly, for tactical weapons systems or even a doomsday scenario with Russia, China, India or Pakistan placing nuclear launch control in the hands of AI that could result in an exchange that either the US, Britain, France or Israel would be forced to react to. Without scaremongering it is necessary for strategic planners to prevent the nuclear powers that be from arriving at the precipice of such an abyss.

Interconnected Conflicts: The Risk of a New Thirty Years' War. By Rubin Rothler - LLB, MLB

September 21, 2026
The interlinked nature of third-party involvement in the ongoing conflicts in Iran and Ukraine has increasingly come to the fore in recent weeks. It emerged that China has not only been providing Iran with radar systems, navigation tools, and electronic warfare technology, but also high-resolution satellite imagery and geospatial data to direct its rockets. The same great-power relationships that are shaping the Middle East are affecting the conduct and constraints of the war in Ukraine. It is apparent that a reciprocation in kind is dictating Russia's conduct towards the US in Iran. Intelligence and targeting support mirror similar U.S. assistance to Ukraine. But this picture becomes murkier when considering the backroom accommodations Trump is willing to give Putin. Recently, Trump pressured Zelensky to stop targeting Russian diesel infrastructure, saying the attacks were causing a shortage of the fuel that is "hurting the world." The U.S. national average price for diesel, which is used by trucks, trains, ships, and farm equipment, rose above six dollars a gallon for the first time last Thursday. Such interventions demonstrate how developments on the battlefield in Ukraine can no longer be considered independently of wider economic and geopolitical calculations. China has been using tankers that are already at sea, when that runs out the American blockade will create shortage problems for the Chinese economy, as China no longer gets Venezuelan oil and is reliant on Iran and international spot market prices. The war with Iran is now spreading to Yemen, with the Houthis attempting to replicate the Iranian chokehold model perfected in the Strait of Hormuz. The strategic importance of controlling or threatening critical maritime chokepoints is central to the wider contest. What happens in the Gulf can therefore have consequences for shipping, energy markets, and military calculations far beyond the immediate theatre. So far, the US has declined Saudi requests to slow the Houthi advance. Neither Turkey nor Egypt seems inclined to come to Saudi Arabia's aid. This is despite the signing of a very recent mutual defence pact between Saudi Arabia, Turkey, and Pakistan. More developments can happen in these conflicts on an average day than can be afforded mention, but they should be increasingly understood as interconnected parts of a wider geopolitical confrontation. Assistance in one theatre triggers reciprocal action in another. Consequently, these cease to be discrete, containable conflicts and are extending into prolonged multinational conflicts. There is a distinct possibility that these may become frozen conflicts over time. A more terrifying eventuality is something more akin to the Thirty Years' War, which was fought in the first half of the 17th century in Europe. It is important to remember that this calamity, which ravaged Europe, began as a localized rebellion that gradually drew in more and more powers. The initial religious nature of the fighting gave way to political struggles. The mechanism by which a localized conflict becomes a multinational struggle offers a historical warning worth considering. The danger today is that a collection of individually distinct conflicts could become sufficiently interconnected that containing any one of them becomes increasingly difficult. Iran, Ukraine, Russia, China, the United States, and the conflict involving the Houthis are already linked by military assistance, intelligence, energy, trade, and strategic competition. The question, therefore, is no longer simply how any one of these conflicts ends. It is whether they can remain separate conflicts at all.  (Author is an Israeli American lawyer academically qualified in British and in U.S.A. law, and a graduate of the School of Oriental & African Studies, London. He is a Jewish believer in Jesus and is currently based in Israel).

Prayer Request

By David Passmore • September 12, 2026
Moriel & Jacob Prasch request prayer for our sister in Jesus - Wendy Blomkamp, widow of Brother Fred Blomkamp (now with The Lord), the founder of Moriel South Africa Branch (not to be confused with Moriel's Ebyown Aids Children's Mission in South Africa founded by David Royle). Wendy, (an equestrian rider of all things) is originally from West Yorkshire, England but has lived most of her life in South Africa and is currently in retirement in the USA. Unfortunately, Wendy is diagnosed with inoperable pre terminal cancer with cardio pullmonary complications. The Lord will either intervene supernaturally or call her home. We request prayer for Wendy and her beloved family and wisdom for her physicians. In Christ, All at Moriel

What would happen to Israel if the House is controlled by Democrats, and if the Republicans lose control of the Senate?

By David Passmore • September 7, 2026
The US midterm elections are around the corner and the results could have profound effects on US foreign policy concerning Israel. Much has been said about this vote being a referendum on Trump's unpopular war with Iran. But it can equally be said to be about Trump's other foreign policy engagements that are viewed rather more favourably like the overthrow of Maduro in Venezuela and his replacement with a pro-American regime. With Israel the picture is less clear. It used to be a given that Israel enjoyed bipartisan support on the Hill. You could count on the fingers of one hand the number of politicians opposed to supporting Israel - the occasional fringe Democrat representing a singular Michigan constituency with a high Arab origin demographic, or a rare odd ball Republican preaching strict isolationism. This dynamic has shifted quickly in the last decade. The Democrats have all but abandoned any inclination of a pro-Israel position. Even establishment figures like Chuck Schumer have been pressured to side with the Party's radical left wing. With 60-80% of Democrats now anti-Israel, Israel can no longer rely on Jewish Democrats to oppose anti-Zionism or antisemitism. The most outspoken Democratic member of the Senate advocating a pro-Israel position, Senator John Fetterman of Pennsylvania is being pressured to resign and leave the party even by Pennsylvania's Jewish Governor Shapiro and Soros sponsored Philadelphia Prosecutor Krasner. This is happening concurrently with mass endorsement from 170 leading Hollywood Jewish actors writing a letter of support for Mark Ruffallo - despite his antisemitic comments naming Jewish investors supporting a Hollywood studio mega merger as being associated with apartheid genocide. However most shocking, were the comments by Michigan Attorney General Dana Nessel who stood before an audience of Jewish Democrats last weekend telling them they may need to sacrifice the safety, and even the future, of their own people in exchange for saving the rest of humanity. Such rhetoric is contrary to basic human instincts of survival and self-preservation. If any other nation were suggested this course of action, I wonder what their response would be? On the Republican side the foreboding sense of an altering course towards Israel no longer seems so distant. The anti-Israel faction in the Republican party led by Tucker Carlson, Candace Owens and Nick Fuentes are now being supported by Vice President Vance. Jewish kingpins in the Trump Administration such as Witkoff and Kushner have been tied to business dealings in N.Y. with the Muslim Brotherhood controlled Qatari government through its business holdings. Should Republicans lose control of the Senate while Democrats take the House, Israel could find itself having to drastically re-access its relationship with Washington. We wouldn't see an immediate break in ties. American military, intelligence, technological and strategic cooperation with Israel is too integrated into the core of US institutions and corporations that would take a protracted period to dismantle. However, the power of Congress is in no way feeble. Congress controls funding, foreign-assistance legislation, sanctions, arms-related legislation and, perhaps most importantly, the political milieu in which an administration operates. A Democratic House combined with a Senate no longer controlled by Republicans could place enormous pressure on Trump to alter his attitude towards Israel. Practically this could entail demanding further accountability from Israel over military operations in Gaza, and the West Bank Settlers causing civilian casualties and property damage. Military aid could face more conditions or restrictions, but an immediate cutoff is unlikely. Israel has historically depended upon the presumption that regardless of who was President, there would be a robust enough bipartisan coalition in Congress to prevent a major deterioration in the relationship. Now the opposite appears true. Israel is taking the gamble of solely relying on a friendly President like Trump getting elected to maintain cordial relations. With the erosion of even much of Jewish American support for Israel and the hijacking of the Democratic party by a pro Islamist socialist left seen in Mamdani and others, Israel is forced to confront the inescapable reality that the last strong bastion of support for it is the Republican Party's evangelical base. But even younger voters in this key demographic are beginning to question support for Israel. The hostility displayed by the Haredim in Jerusalem and elsewhere against Christians including evangelicals, is to say the least counter-productive to the national interest. To attack the one friend Israel has left with a proven track record of loyalty and is vital to pro-Zionism internationally, is particularly detrimental to the national interest. It is Iran with its Mahdiist interpretations of jihad and sharia as a religious ideology that drives its hatred of Israel and the USA, and The West, to the detriment of the interests of the majority of the Iranian populace who want non hostile co-existence.  Such religious fanaticism and ideologically fuelled hatred ought not be given place in Israeli Judaism. It too, will generate adverse consequences for the majority of Israelis, including religious moderates, who desire an ongoing friendship with Evangelical Christians whose theology is not one of anti Semitism, but of proven Philo-Semitism and pro Zionism.

Don't bit ethe hand that feeds you - Irish hypocrisy towards Israel

By David Passmore • August 21, 2026
Don't bite the hand that feeds you - Irish hypocrisy towards Israel Rubin Rothler LLB, LLM Amongst European nations, Ireland in recent years has gained the reputation as being the leading anti-Zionist country. The Irish Republic has never been favourably inclined to Israel. It only established an Embassy in Tel Aviv in 1996. In poll after poll the vast majority of the Irish public have indicated hostility towards Zionism and strong support for Palestinian Statehood. The curious aberration to this is that in British Ruled Northern Ireland support is demarcated along sectarian lines. Catholic Republican areas predictably tend to ardently support the Palestinian cause, while Protestant Unionist communities are overwhelmingly pro-Israel. Perhaps some credence can be given to sentiments of traditional Catholic antisemitism hardwired into the Irish psyche as contributing towards this disposition. It was certainly odd that the Irish government promptly sent a delegation to the Nazi German Ambassador in Dublin to convey condolences after news of Hitler's suicide broke at the end of WW2. But more concretely if you were to ask the average Irish protester on a pro-Palestine march the basis of their empathy for the Palestinian cause, they would point to the ostensible parallels between the Irish experience of fighting for independence from British colonial oppression to the plight of Palestinians living under Israeli occupation. Further remonstrations on a diplomatic level concern the actions of the IDF interreacting with Irish Peace Keepers in Southern Lebanon that have caused the deaths of several Irish Peace Keepers over the decades in friendly fire incidents. Ireland has contributed the most peace keepers to this mission per capita and the government has condemned Israel for these deaths that they view as avoidable. This animosity towards Israel is unbalanced. There are reasons to consider that Ireland and Israel have a shared experience of national liberation. Both countries fought the British in the pursuit of independence. Both countries made great efforts to resurrect their ancient languages for modern wide scale use. Both the Irish and Jews form major diaspora communities in New York. Despite all this Ireland ranks as Israel's second largest export market after the US. The preponderance of Israeli exports to Ireland comprises electronic integrated circuits, micro-assemblies, and tech manufacturing components. American multinational colossal tech corporations like Intel are substantially engrossed in this trade through the chain of supply. Ireland and Israel are hubs for design and manufacture of high-tech hardware components for US corporations. So, due to the nature of the most prosperous and competitive sectors of their respective economies, Israel and Ireland are inextricably bound in bilateral trade ties. Resolutions from the Irish government to impose sanctions on West Bank originating produce is merely perfunctory rhetoric. Such actions amount to a drop in the bucket in terms of impact to overall trade. The stark reliance of Ireland on advanced Israeli aviation equipment recently caused a spectacle when Ireland's new government jet struggled to land in heavy fog due to it being ordered without an advanced Israeli made navigation system. This was directly due to a short-sighted government decision not to buy Israeli military technology. There is a marked disparity between the official position of the Irish government designed for domestic public consumption and the economic policies that it actually pursues towards Israel. The government is acutely aware that the US is massively invested in the Irish economy and they don't want to do anything to jeopardise this. Washington demands that their enterprises in Dublin are intertwined with operations in Israel. The Irish government dare not even prevent US military supply flights refuelling at Shannon Airport on their way to Tel Aviv. The Irish government knows that times change and now the gripping social issue is the anti-immigrant/anti-Islam popular street protests. Soon the anti-Israel protests could become a mere side show only really promoted by Sinn Fein given the pressing ramifications of mass migration. So, in the meantime certain politicians will rile against the occupation, purported genocide and pass paltry sanctions against insignificant produce from the West Bank. All the while making hand over fist in money with the Israelis where it really matters in tech.  (Author is an Israeli American lawyer academically qualified in British and in U.S.A. law, and a graduate of the School of Oriental & African Studies, London. He is a Jewish believer in Jesus and is currently based in Israel).

The tide has Changed

By David Passmore • July 31, 2026
The Tide Has Changed Rubin Rothler LLB, LLM The America that Netanyahu touched down on is a changed America. The death of Lindsey Graham represents a changing of the guard. Graham was a staunch Israeli ally who will most probably become an increasingly rare breed in Washington. Sixty percent of Americans now hold a unfavourable view of Israel which politicians are finding difficult to ignore. It was once unthinkable to believe that New York City with such a strong Jewish electoral base and influence on all sectors of economic and cultural life would have a mayor that is so hostile to Israel to such an extent that he is calling for the arrest of its Prime Minister. From all accounts Netanyahu was cordially welcomed at the White House. The official press release stated that the talks were constructive. What is more telling is what was left unsaid particularly concerning the proposed sale of F35's to Israel's new regional adversary -Turkey. Trump is keen to find a swift resolution to the Iran War, while Netanyahu is opposed to a premature departure. When the US and Israel initiated their attacks on Iran over five months ago, Trump and Netanyahu appeared united in the War's goals and purpose. But as the protracted conflict has staggered to topple the Iranian regime fractures have emerged. Much has been said about the imminent political realities both leaders face. The Republicans could take a big hit in the November midterm elections should the war continue and global energy markets be negatively impacted. Netanyahu is anxious to demonstrate a big win to the Israeli public with the upcoming October election. In Israel, the Iran War is not viewed in isolation, but rather as an extension of the response to the colossal disaster of the October 7th massacre. Netanyahu must rehabilitate his reputation as a competent steward of national security having had the greatest loss of civilian life in an attack happening under his watch. Aside from the Iran issue, Trump is being pressured by Erdogan to insist upon Israeli withdrawal from Syrian territory pre-emptively seized by Israel following the toppling of Assad. Trump has also indicated disapproval of the extent of continuing Israeli measures against Hezbollah in southern Lebanon, questioning the proportionality employed. Netanyahu is not in an envious position. Throughout his tenure and political career, he lauded his ability to engage successfully with the American public by zealously advocating Israel's position. Yet under his government Israel's reputation has plummeted in the US. Trump may be the last US President to extend such overwhelming bilateral support to Israel. The days of politicians like Lindsey Graham are fast ending. While John Fetteman and Marco Rubio appear to be remaining more solid, even some of the most warmly inclined leading Republican and Democrat voices like Donald Trump and Rahm Emanuel have nuanced their support for Israel. The tide has shifted and will at best level off if not continuing to shift further.  (Author is an Israeli American lawyer academically qualified in British and in U.S.A. law, and a graduate of the School of Oriental & African Studies, London. He is a Jewish believer in Jesus and is currently based in Israel).

The Saudi Nuclear Deal: An attempt to alter the Regional Balance of Power

By David Passmore • July 24, 2026
The Saudi Nuclear Deal: An attempt to alter the Regional Balance of Power Rubin Rothler LLB, LLM The initiative to develop a civilian nuclear program in Saudi Arabia with US assistance isn't new. There were concrete plans discussed towards these ends during the first Trump Administration. The recent announcement to actualize this deal follows the geo-political regional tumult in the wake of the Iran War. Several dimensions of motivation underlie the US decision. An overarching US strategic agenda is to keep the Saudis firmly in the American sphere of influence. Washington knows all too well that the Chinese and Russians are eager to offer their nuclear technical assistance to the Saudis in order to draw them closer to their camp. On a personal note, the nuclear agreement is a significant achievement for Bin Salaman. The Saudis have long had designs to diversify their energy supplies. Having a civilian nuclear program also adds prestige to Saudi Arabia as an emerging market economy. For the US, a monopoly on contracting companies for the requisite construction offers lucrative economic opportunities. Although the Civilian Nuclear deal does not allow the enrichment of Uranium, the Saudis will be in a position to do so if Washington gives the green light. This will act as a counterbalanced threat hanging over the Iranians. After the recent flare up of renewed fighting with Iran due to their lack of adherence to the moratorium of understanding, something had to budge in Trump's estimation. A reconfiguration of the power balance in the Gulf by introducing the potential of Saudi Arabia to be able to acquire nuclear weapons shifts the dynamic and places further pressure on Iran to strictly abstain from nuclear proliferation. Despite Israeli concerns about the agreement, Trump sought to assuage their alarm by making it contingent upon Saudi Arabia normalizing relations with them. Given the inherently unstable nature of an autocratic Saudi regime Israel views a diplomatic relationship with the Saudis as being on precarious footing in the long term. Israel is already forced to contend with the implications of one nuclear armed Muslim state - Pakistan and it will further weaken its own deterrent capability if another similarly capable hostile neighbour were to emerge in the future. The roles of Turkey and Qatar in all this foray are a wild card. Officially Turkey is served under the NATO nuclear umbrella for defence that is subject to US control. However, its civilian nuclear program remains in its infancy. Now with the Saudi deal, Erdogan may be inclined to exert pressure on the US to help accelerate his own nuclear program. Just as Erdogan's efforts to acquire F35 fighter jets from the US greatly disturbed Israeli military planners, a heightened Turkish nuclear ability will intensify this fear. Qatar views itself as pursuing its own independent foreign policy that has managed to remain rather neutral during the current war, thereby escaping the ire of Iran's strikes on US regional assets. Overall, the Qatari government has grown closer to the Turkish vision for the region and so likely isn't particularly amiable to the Saudi agreement. Ultimately the Saudi deal is a gamble. Many will see it as throwing more fuel on the fire which will further imperil the tinder box region and heighten tensions. But Trump finds himself at a continuing impasse with a stubborn regime in Tehran that is leveraging their geographic hold on the straits of Hormuz to inflict damage on the global energy markets. Iranian strikes upon US Arab regional allies have underscored the de facto alliance between Israel and the Arabs against Iran and its Shia proxies. The US hopes to use the Saudi nuclear deal as a means of making this alliance official by having Saudi Arabia joining the Abraham Accords as a pre-condition.  (Author is an Israeli American lawyer academically qualified in British and in U.S.A. law, and a graduate of the School of Oriental & African Studies, London. He is a Jewish believer in Jesus and is currently based in Israel).

Circling the Wagons

By David Passmore • July 14, 2026
Circling the wagons Ruben Rothler LLB, LLM Israel is a society riddled with tension and division. It is sociologically, if not politically miraculous that a country drawing Jews from all over the world is able to exist at all. The army affords a degree of integration as a melting pot. But this is only a marginal source of national unity in the overall scheme of things. More so are the myriads of external threats that face this small country. In the former generation the Ashkenazi (Jews of European descent) - Sephardic (Jews of Oriental descent) divide was far more pronounced. The dominant Ashkenazi establishment held the reins of political and economic power which was resented by the Sephardim. However, due to a combination of inter-marriage and political accommodation much of the chasm that separated these distinct groups was forged. Menachem Begin (an Ashkenazi politician) in 1970 successfully ran on the Likud Party ticket with a campaign that brought Sephardic Jews under his conservative political umbrella. Later the immigration of Russian Jews following the end of Communism would add a whole new dimension to the Israeli demographic milieu. The younger generation of these immigrants tended to adapt well to Israeli society and contributed much to the economy. The wider division in Israeli society that crosses ethnic lines concerns that between religious and secular Jews. This can be further bifurcated to the clash between the secular and specifically ultra-orthodox Jews (Haredim) as distinguished from the national religious Jews (Dati Leumi). The Secular and the Religious generally part on what they envisage a Jewish State to entail. Religious Jews desire the State to strictly adhere to the stipulations of Jewish Law (Halacha), while at present Halakhic influence is largely limited to certain areas of Family Law concerning Jewish citizens. Wider considerations of promoting a socially conservative political agenda would also be forefront amongst the religious mindset broadly. Secular Jews view the imposition of such proposed measures as a serious infringement of their civil rights. With regard to the Haredim, the bone of contention looms larger, in that this group is fundamentally opposed to participating in society at large. This is acutely manifested in diminished contribution to the work force and a refusal to be conscripted into the army. The 2023 judicial reform protests posed a significant threat to social civil order. The nation appeared to be bitterly divided into two opposing camps. This split reflected broader divisions concerning visions of how the country should be governed. The judicial reforms would have weakened the Supreme Court's ability to render the Executive branch accountable. However, the Supreme Court was also accused of using its considerable powers to promote a socially liberal agenda. Left wing secular Israelis tended to oppose the proposed reforms while those on the right (which included the majority of Religious Jews) supported the reforms. Every weekend droves of protesters were brought onto the streets causing major disturbances to traffic. The polarising nature of this impasse threatened the future of Israeli democracy. It was the October 7th attack that brought a swift end to this public debate and civil strife. The nation instinctually united in response to this common existential threat. The judicial reforms were shelved for a future point when the urgent security threats subsided. However, as the war dragged on the enduring issue of Haredi refusal to conscript into the army became more pronounced. Mounting casualties combined with ever increasing manpower demands to field troops on the multiple theatres of action on which the IDF is engaged has depleted the ranks, and the army is now in much need of fresh conscripts. Haredi belligerent refusal to participate in the pressing national defence has escalated from being a political debate to a matter of very practical vital importance. Overall we can observe that the challenges to national unity in successive generations since the establishment of Israel has recurrently been ameliorated by the common necessity of defence towards outside threats. Most recently we can see this happening with regard to the global anti Semitism and anti-Zionism that has been raging since the October 7th atrocities. These hostile attitudes have paradoxically acted as a force which promotes nationalism and a sense of national cohesion in Israel that otherwise might not functionally exist.  (Author is an Israeli American lawyer academically qualified in British and in U.S.A. law, and a graduate of the School of Oriental & African Studies, London. He is a Jewish believer in Jesus and is currently based in Israel).

A Divided Nation

By David Passmore • July 8, 2026
A Divided Nation Rubin Rothler LLB, LLM The Haredi community has had a complicated, paradoxical relationship with the State since its founding. Rooted in a Talmudic precept that the Jews are forbidden to resettle the land of Israel en masse by force before the coming of the Messiah, the secular democratic State of Israel presents itself as blasphemous by its mere existence. Yet due to practical considerations such as the need to obtain funding for its religious academies the Haredi leadership reached a settlement with the State's founders that exempted Haredi men from being conscripted for military service. This was at a time when the Haredi population in Israel was relatively small. Over the past decades this demographic ballooned until the point that soon the majority of Jewish children in Israel will be born into Haredi families. Such a situation is clearly unsustainable. Recently the Knesset's (Parliament's) Haredi parties have pressured their coalition partners in government to codify Torah Study as part of the Country's Basic Laws. This was purposefully done to elevate the status of their institutions to be on parity with service in the IDF. Israel is yet to promulgate a written Constitution, so legislation classed as a Basic Law holds Constitutional status for all intents and purposes. These moves by the religious parties represent a back door power grab to enshrine in law very significant hurdles to prevent the enlistment of Haredi men. The burden of Israel's defence is comparatively massive for a country its size and it is vastly disproportionately shouldered by the secular population. Until now there have been political initiatives to conscript the Haredim. But given the huge manpower shortages emerging in the wake of near continual conflict on multiple fronts since the events of October 7th this matter has become urgent and not merely a theoretical discussion of what is fair and equitable. It is important to draw a distinction between the Haredim and national religious Jews (Dati Leumi). The Haredim adhere to a lifestyle entirely committed to observance of Jewish Law and Talmudic study. This is embraced to the exclusion of gainful employment and participation in wider society. They are either outrightly opposed to Zionism or consider themselves non-Zionist. Conversely, followers of the national religious movement in Israel although being observant of Jewish law and learning would alongside this pursue secular professions. Furthermore, they are ardently Zionist and disproportionately serve in IDF combat units. This is often done within the framework of a program called Hesder Yeshiva that combines religious learning with military service. Efforts to cater a similar model for accommodating Haredi participation in the IDF have so far failed to make substantial gains. Such measures designed to override Haredi objections to service based upon modesty concerns by strict segregation of the sexes in these specially formed units have failed to appease the Haredi leadership. For them, any form of military service is considered a dereliction of their duty to fully devote themselves to a Torah lifestyle. They argue that their Talmudic learning and prayers are in itself a form of national service and act to protect the Jewish people spiritually from enemy attack. It is as if two parallel societies exist within Israel. And the trajectory of separation between the two is only growing. The Haredim are cloistered away in their Yeshivas, immersed in lives devoted to adhering to the stipulations of Jewish law. While the particulars of actually running the State is left to the Secular. The Haredim desire all the benefits of subsidizing their lifestyle without contributing to society. What we really have going on here at source is two profoundly different and opposing ideological visions of what is important in life and what is the purpose of a Jewish State. At the State's founding these divergent perspectives were more manageable. Ben Gurion only had to contend with one religious party –the National Religious Party. Later in 1970 Begin aligned with the NRP to form a coalition government that also brought Sephardic Jews under the Likud umbrella which had the effect of bringing unity to the country by bridging the Ashkenazi-Sephardi divide. However, over time Israeli politics has seen a proliferation of religious parties, gaining further leverage as king brokers in forming governments due to the proportionate representation voting system which secular Israelis not uncommonly view as political blackmail. (Author is an Israeli American lawyer academically qualified in British and in U.S.A. law, and a graduate of the School of Oriental & African Studies, London. He is a Jewish believer in Jesus and is currently based in Israel).

Why Is It Always Israel? | Zechariah 12 Is Happening Before Our Eyes

By David Passmore • June 29, 2026